Talousfilosofiani


Synnyin aikanaan yrittäjäsukuun. Ison osan talousfilosofiastani olen saanut varmasti jo äidinmaidossa. Kuitenkin päätös "maailmalle" lähtemisestä perheyrityksen turvasatamaan jäämisen sijaan on mahdollistanut valistumisen ja ajattelutapani avartumisen monella tavalla.

Yhteiskunnallinen asemani oikeisto-vasemmisto-akselilla asettunee melko keskelle. Pääansioni saan palkkatyöstä, jonka myötä olen työntekijä. Osakkuuteni perheyrityksessä asettaa minut kuitenkin myös työnantajan rooliin. Ehkä tämän johdosta olen alkanut vieroksua työnantaja-työntekijä-kahtiajakoa. Näen yrityksen kokonaisuutena, jonka liiketoiminnan perustan muodostaa yrityksessä toimiva henkilöstö - olivat he omistajia, ylintä johtoa, keskijohtoa, esimiehiä tai työntekijöitä. Yritys on kuin kone, joka koostuu osista. Jokaisen osan on toimittava, jotta kone toimii. Joskus osia on vähennettävä ja joskus huonosti toimiva osa on vaihdettava - niin valitettavaa kuin se onkin.

Päädyn usein puntaroimaan vastaantulevia tilanteita sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta. Vastavalmistuneena palkansaajana hämmästyin, kun ensimmäisen kerran sain lomarahan tililleni. Sain palkanlisää olemalla poissa töistä. Tämä ei kuitenkaan ollut talousfilosofiani mukaan millään tavoin oikeutettua. Mieleen tuli kreikkalaiset palkanlisät. Ei ihme, että kone yskii. Palkat voisivat olla mieluummin lomarahan verran suuremmat. Nykyisessä taloustilanteessa olisin kuitenkin valmis luopumaan lomarahasta kokonaan kilpailukyvyn parantamiseksi. Aikanaan taloustilanteen salliessa palkankorotuksista tulisi sopia erikseen.

Mielestäni palkat voisivat olla muutenkin liukuvampia. Useat yritykset käyttävätkin jo muuttuvaa palkitsemista, jossa kokonaispalkkio koostuu kiinteästä ja muuttuvasta palkanosasta. Muuttuva palkanosa voi määräytyä esimerkiksi yrityksen menestyksen ja henkilön suorituksen perusteella. Tämä voisi olla käyttökelpoinen palkkausmenetelmä laajemminkin sovellettuna. Myös osake- ja optiopalkitseminen ovat mielestäni hyviä tapoja sitouttaa ja motivoida yrityksen henkilöstöä. Kaikkihan ovat saman koneen osia. Jos yrityksellä menee hyvin, kaikki saa enemmän - jos yrityksellä menee huonosti, kaikki saa vähemmän. Vastustan esimerkiksi johdon palkitsemista, jos samanaikaisesti työntekijöiltä leikataan.

Lakkouutiset saavat minut useimmiten harmistumaan. Syöttävää kättä ei kannata purra, ei ainakaan luuhun saakka - kysykää vaikka paperimiehiltä. Kevään aikana lakkouutisista ovat kertoneet ainakin Metalliliitto ja Ilmailualan unioni. Molemmissa tilanteissa sivulliset, työtaistelun ulkopuolella olevat yritykset kärsivät. Mutta kyllähän yritykset lakkoilun kestävät, kun pörssissä osinkojuhlatkin ovat kovimmillaan!

Arvostan kärjistävästä sarkasmistani huolimatta työtaistelu- ja lakko-oikeutta. Oikein käytettyinä ne mielestäni lisäävät tasa-arvoisuutta ja niiden avulla voi huolehtia työntekijöiden oikeuksista. Lakko pitäisi kuitenkin nähdä viimeisenä mahdollisena keinona ja sitä tulisi käyttää erittäin harkiten, sillä lakko alkaa vahingoittamaan konetta ensimmäisestä minuutista alkaen.

Huoltakaamme siis itseämme jälleen viikonlopun koittaessa, jotta voimme toimia tehokkaina koneen osina heti seuraavana työpäivänä. Näin toimien voimme tulevaisuudessa perustellusti vaatia palkankorotusta, kunhan kone käy tasaisesti kiihtyvällä tahdilla.

Hyvää viikonloppua!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pörssiosake vastaan asunto-osake. Kumpi voittaa?

Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa! Osa 1.

Veroilmoitukset tulevat taas!